Tunnen voimakasta halua kadota maan pinnalta. Kylmät katseet luodaan yli luokan ja ne kaivavat lapaluitteni väliin reiän, he näkevät suoraan lävitseni. En halua kestää enää sekuntiakaan muiden ihmisten kanssa. Eikö kukaan ymmärrä minua, eikö kukaan rakastaisi minua?

En ole edelleenkään yhtään pienempi. Edelleen vien liikaa tilaa ja saastutan maailmaa ylitsevuotavalla itselläni. Kaikki ovat minua parempia. Miksi? Enkö saisi olla iloinen edes yhdestä asiasta? Haluaisin kävellä kotiin sateisena päivänä, astua ovesta sisään vettä tippuen ja vaihtaa ylleni lämpimän, ylisuuren paidan. Kaivautua rakkaan syliin ja itkeä siinä pienen sydämeni tyhjäksi kivusta. Sen jälkeen minut voisi taas koota kasaan.

Kellään ei ole työkaluja tähän. Ei se olisi edes vaikeaa. Täytyisi vain sanoa "rakastan sinua"

Se on jälleen minun vikani, ettei mikään mene hyvin. Minun pitäisi olla hallinnassa tästä, olla oman elämäni herra. Mutta tuntuu, kuin heittelisin vain aallokon mukana. Ilman minkäänlaista mielenkiintoa mihinkään. Mistään ei voi pitää kiinni. Kaikki on jälleen harmaata.

Säälittävää, eikö lapsella ole muuta tehtävää? Eikö isi ymmärrä? Eikö äiti halua kohdata? Eikö maailma välitä, koska ongelma ei vaikuta tarpeeksi vakavalta?

 

Stay with me, for a while. Stay with me and I'll smile.

Why oh why? No kerran sitä vaan täyttää vuosia. Snörsk.

On muuten harvinaisen kevyt olo Vaakakin hymyili vaihteeksi. Mutta silti lanteet keinuu ja pylly heiluu. Mutta nekin sulaa pois jos kaikki pitää sormet ristissä, peukut pystyssä ja selän suorana.

Vaikka kuinka sairaalta se näyttää niin mun silmissä se on vaan kauneutta.

Saattaa olla pikkusen hämmentävää lukee syömishäiriöistä kertovaa kirjallisuutta. Ja sekin on hämmentävää, että on kotona viikon mittasen leirin jälkeen. Se on todellinen irtautuminen kaikesta. Mutta kun sielläkin meni kaikki ihan vituiks. Ja niin menee kyllä täällä tavisten maailmassakin. Miksei missään ole asiat hyvin? Tosin en paljoa edes elintarvikkeita nauttinu parina vikana päivänä, tuli heti kevyempi olo. Mut ei se olo riitä. Vaan se riittää kun täyttää täydellisyyden määritelmän: Täydellisyys on saavutettu, ei silloin kun ei ole enää mitään lisättävää vaan silloin kun ei ole enää mitään pois otettavaa.

Ongelmia on kaikkialla, eikä ne jätä rauhaan. Ne tulee kirjaimellisesti mukana kun peräpukamat. Sviidu. Ehkä sitä eläis seuraavat päivät kurkkupastilleilla, ei meinaan lähde ääntä tästä mursumarsusta. 

Saisinko mäkin halin? Ehkä pysyisin koossa sillon, enkä leviäis käsiin. Mun osia ei oo hitsattu kiinni toisiinsa, hajoan kun korttitalo.

One graceful day I'll set you free.

Joo, näin on. Nyt on mennyt muutama viikko. Keittoa kuluu ja siitä tulee yllättävän voittaja fiilis. Olen aika ylpee itsestäni. Ja isipapan kanssa on seiniä kaadeltu. Menisin lenkillekkin jossen olisi sohvan vankina, koteloituneena peittoon. Onkohan tää vaan tyyntä myrskyn edellä? Jossen onnistukkaan keventymään tästä, jos en pärjää sittenkään näin? Nyt on kauheen hyvä fiilis ja hyväksyn itteni toistaseks. Inhottaa tää olo että kaikki murtuu niskaan yllättävän nopeesti.

Ystävät on kaikkein tärkeimpiä peilejä. Ystävät näkee paljon ja paljastaa sulle universumin salaisuudet. Koska sä et niitä tiedä, niin kauan kun on kyse susta itsestä.  Olen jotain, mistä yllätyin. Ja kaikki käy järkeen.

Yök, miksi muiden naamat oksettaa? Onko se sen takia että ne näyttäis olevan onnellisia? En tiiä, hyi silti. Haluiaisin repiä ne naamat irti niiden päistä.

Jee, lasikeiju ei oo enää kaukana.

Been there, done that. Soar.

 

Ikävä on melkoinen.

Tai gray plans? Miten kaikki voima, ilo ja tunne voi valua pois näkyvistä ja kaikki on vaan harmaata? Eikä edes kaunista, helmen harmaata vaan lässähtänyttä, kaiken poissulkevaa harmaata. Se tukahduttaa.

Kai se on säälittävää, mutta ei näy muita keinoja horisontissa. Tai näkyy, mutta eräät on liian laiskoja joko yrittääkseen enemmän tai lopettamaan yrittämisen  kokonaan.

En halua paljastaa heikkouksia, en halua antaa muille ammuksia tämän pienen lapsen tuhoamiseen. Mutta lasienkeli on tästä kaukana ja sarvikuononnahka verhoaa kaiken. Ehkä siinä syy harmauteen.

Get up of the floor and try, never let them see you cry.

Olisiko nyt täydellinen aika luovuttaa?

Nahan alle on päässyt jo monta litraa myrkkyä eikä sitä voi edes oksentaa pois.